Recycle or die!

Tämä vuosi on alkanut neuleiden osalta kierrätysteemalla. Jossain vaiheessa tietyt vaatekaappiin unohdetut, käyttämättä jääneet neuleet rupesivat ärsyttämään niin paljon että vaatekeräykseen viemisen sijaan päätin miettiä langoille uusiokäyttöä. 

Purkaminen on kuitenkin hirveän tylsää hommaa, varsinkin jos on ommellut kappaleet oikein perusteellisesti yhteen tai päätellyt langanpäät niin hyvin ettei neuletta meinaa saada purettua millään. Alkusysäyksen tälle purkuprojektille antoikin viime syksynä tapahtunut muutto pienempään asumukseen. Tilaa säilytellä vanhoja vaatteita on vähemmän ja toleranssi nurkissa pyöriville turhakkeille aika matala.

Tämä uusin neuleprojektini, 'Grommet Eyelet Ridge Cardi Vest' -liivi, oli entisessä elämässään iso kolmion muotoinen hartiahuivi. Siitä tuli alun perin hiukan väärän mallinen, kolmion pohja oli liian lyhyt ja sivut liian pitkät, eikä se ikinä pysynyt kunnolla harteilla.  Niinpä se muutaman käyttökerran jälkeen jäi vaivihkaa pois käytöstä ja siirrettiin vaatekaapin perukoille. Lanka oli kuitenkin ihanan pehmeää ja laadukasta (ja aika kallistakin) merinovilla-alpakka-silkki –sekoitusta, joten en raaskinut sitä antaa poiskaan.

Ravelryn ohjeita selatessani löysin tämän ilmeisesti lähes samanlaisesta langasta samankokoisilla puikoilla (no. 7) tehdyn liivin johon heti tykästyin. Liivi neulotaan alhaalta ylöspäin pyörönä. Langanmenekkikin oli passeli omalle rajalliselle määrälle tuntematonta (lue: vyötteet hävitetty vuosia sitten) kierrätyslankaani. Bingo! Täydellinen ohje langalleni! Mutta kuinkas sitten kävikään? Luotuani ohjeessa mainitun silmukkamäärän kokoon M ja neulottuani muutaman ensimmäisen kierroksen rupesi vaikuttamaan siltä, että tulossa on teltta. Mikä siis neuvoksi?

Mallineuletilkkua en tietenkään vieläkään viitsinyt ruveta neulomaan. Kun aina sanotaan että ongelmia pitäisi katsoa uudesta perspektiivistä niin rupesin miettimään ohjetta toisinpäin. Koska neuleen koko on paljon helpompi hahmottaa ja suunnitella ylhäältä alaspäin neulottaessa, niin aloitin saman ohjeen lopusta alkuun, eli kaula-aukosta alaspäin. 

Kun ohjeessa sanotaan että päättele lopuksi x määrä silmukoita, niin minä luon saman verran. Kun ohje pyytää kaventamaan, minä lisään. Vähän pienemmillä silmukkamäärillä, mutta muuten ohjeen mukaan. Olen nyt päässyt hihansuihin saakka ja hyvin pyyhkii. Tällä metodilla pystyn myös paremmin kontrolloimaan langan riittävyyttä, kunhan pääsen vartalo-osaa neulomaan. Katsotaan mitä tästä seuraa. Don't miss the next episode!

Brysselissä odotellaan edelleen talvea. Sää on ollut muutaman sateisemman viikon jälkeen taas aurinkoinen ja ihanan raikas. Pakkasta on ollut omien empiiristen havaintojeni mukaan koko talvena kahtena aamuna. 

Vaikka ulkona odotellaan lunta niin ikkunalaudalla, pienessä kasvihuoneessa on jo kevään merkit ilmassa. Ruotsalaisesta huonekalujätistä ostamani lihansyöjäkasvi on kasvanut ja kukoistanut, vaikka internetissä varoiteltiin sen olevan hyvinkin vaikeahoitoinen ja kotioloissa kasvatettaessa jotakuinkin tuhoon tuomittu. 
Samaisessa kasvihuoneessa olevat "helpot" yrttiruukut eivät sen sijaan ole menestyneet ollenkaan. Oregano kasvatti pari pikkuriikkistä ohutta tainta jotka ovat olleet samankokoisia jo useamman kuukauden ja salviakin kuivui viikossa karahkaksi. Korianteri ei kestänyt senkään vertaa.

Yhden banaanikärpäsen tämä on saanut veden lisäksi ravinnokseen ja ilmeisesti siitä tyytyväisenä se kasvatti valtavan pitkän kukkavarren ja avasi pienet valkoiset kukat. Jännittävää seurata mitä seuraavaksi tapahtuu. Jotenkin tulee niin tämä mieleen.