Vanhojen lankojen kierrätysbuumi jatkuu edelleen, ja tällä kertaa komeron kätköistä löytyi iänikuinen, takavuosina colourmartista tilattu silkkilanka, josta olen ammoisina aikoina neulonut clapotis-huivin. Huivin jälkeen lankaa jäi reilusti jäljelle, enkä keksinyt sille enää käyttöä. Yritin pari kolme kertaa aloitella siitä jotain, mutta mikään ei oikein iskenyt eikä onnistunut.
Vika ei ole langassa; se on aivan ihanan pehmeää ja siinä on kaunis himmeä kiilto. Väri on "moss green", jota ei saa millään kameralla toistettua koskaan oikein. Jos osaat kuvitella melko vaalean, hieman omenanvihreään taittuvan värin niin olet lähellä. Langan ainoa huono puoli on se, että se on melko löyhäkierteistä ja sen takia aika työlästä neuloa. Langan ohuuskaan ei välttämättä ole tässä mielessä plussaa. Mutta jos jaksaa nähdä vaivaa, niin lopputulos on kyllä sen arvoinen.
Selailin ravelrystä mitä muut ovat tästä ja samanlaisista langoista neuloneet ja palasin aina tähän malliin. Kaunis ja yksinkertainen. Helppo toteuttaa ja mikä tärkeintä, malli on armelias vyötärölle.
Tämän työn valmistumista tosin saanee odotella, sillä en aio ottaa tästä mitään stressiä. Päinvastoin, lanka on niin kaunista ja pehmeää, että sitä on ihan pakko jäädä välillä ihan vain silittelemään ja katselemaan ja ihailemaan. Olenkin ristinyt tämän jo zen-terapianeuleeksi. Vaikkei tästä tulisi ikinä valmista niin ainakin voin sanoa, että tätä on ollut ilo katsella ja hypistellä. Koska koko neulomisinnon ideahan taitaa juurikin olla itse neulomisprosessi eikä se valmistuva tuotos. Vai mitä mieltä olette? Harva valmis neule on niin tärkeä kuin se kesken oleva tekele.
Näiden syvällisten neulomusmietteiden vallassa toivotan teillekin oikein ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua! Itse aion viettää sitä Pride and Prejudicen uusintakatselukierroksen ja terapianeuleeni parissa. Maanantaina olen varmasti kuin uusi ihminen!
PS. Anteeksi otsikon aiheuttama korvamato
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti